20-vuotias Jonne Koski taisteli tiensä yhdeksänneksi CrossFit Gameseissa Kaliforniassa. Koski ei ollut tulokseen täysin tyytyväinen, vaan paljon jäi hampaankoloon.
”Ensimmäiset päivät menivät oletettua paremmin. Pystyin kamppailemaan kärjessä tosi paljon kauemmin kuin olisin itse osannut odottaa. Se antoi itseluottamusta, mutta viimeisissä lajeissa putosin noinkin monta sijoitusta alaspäin. Totta kai se harmittaa, koska uskoin, että nyt vedetään palkintopallille asti, mutta ei ihan riittänyt tänä vuonna niin pitkälle.”
Valmistautuminen
”Valmistautuminen sujui todella hyvin. Olin ensin viikon Columbuksessa Roguella ja pääsin käsiksi erilaisiin varusteisiin ja välineisiin jo siellä. Jo siellä oli paljon lämpimämpi kuin Suomessa, ja ilmasto vain lämpeni kun siirryin Kaliforniaan. Kuumuus ei tuntunut niin ylitsepääsemättömältä kuin viime vuonna.
Treenasimme Lukas Högbergin kanssa aika kovaa kisaviikkoon asti, noin viikkoa ennen aloin herkistellä.
1. päivä: Pier Paddle ja Sandbag 2015
”Uinti meni ihan oletetusti, uskoin että pystyn voittamaan sen lajin. Pääsimme kokeilemaan lautoja päivää ennen kisaa. Aluksi oli vaikea pysyä sen päällä. Samalla näki, kuinka jotkut kokeneemmat pystyivät vetelemään sillä aika kovaan tahtiin. Lauta ei ollut lopulta mitenkään ongelma, vaikka Porter sai vähän minua kiinni, tiesin että pystyn voittamaan hänet uintiosuudella.
Vaikka lautamelominen näyttää samanlaiselta kuin uinti, on se aika erilaista. Vartaloa täytyy pitää koko ajan jännittyneenä, eikä se ole samanlaista rentoa menoa kuin uinti. Uinnista oli varmasti kuitenkin hyötyä myös melomisessa, koska on tottunut rasittamaan yläkroppaa pitkäkestoisesti.
”Minulla on aina ollut voimakas potku, koska kädet ovat suhteessa lyhyet. Toiseksi tuossa vaiheessa yläkroppa oli vedetty jo niin hapoille, että oli pakko käyttää jalkoja.”
Hiekkasäkkien roudaaminen sujui hyvin omaan tason nähden. Olin vähän huolissani etukäteen miten se menee koska en ole niin pitkä, mutta sekin meni sitten hyvin. Itseluottamus oli ensimmäisen päivän jälkeen aika hyvällä mallilla.”
2. päivä: Murph, Snatch Speed Ladder & Heavy DT
Murph oli etukäteen yksi suosikkilajeistani. Olen aina tykännyt pitkistä lajeista, joissa mennään rajusti eteenpäin ja millään muulla ei ole väliä kuin suorituskyvyllä. Kun ei ole mitään raskaita painoja jotka hidastavat, ei ole mitään tekosyitä lopettaa. Kyse on vain siitä, kuka jaksaa mennä kovimpaa ja pisimpään. Murph oli sellainen brutaali kidutusnäytelmä, tykkäsin kyllä.
Koski Murphin punnerrusten keskellä.
Onnistuin taktiikassani hyvin. En lähtenyt juoksemaan liian kovaa. Tein leuat siten kuten olin ajatellut ne pätkiä, samoin punnerrukset ja kyykyt. Punnerruksissa kohelsin vähän ja tuli muutama no rep. Kyykyt vaikuttivat nyt ihan eri tavalla kuin harjoituksissa, ei ollut yhtään voimia jaloissa niiden jälkeen. Jätkät olivat päässeet niin pitkälle jo karkuun silloin, en pystynyt enää juoksussa nostamaan sijoitustani. Totta kai oli hemmetin kuuma ja tuntui kamalalta, painoliivi puristi ja ahdisti, mutta olin valmistautunut hyvin, eikä lämmön kanssa tullut mitään ongelmia.
Ei Murph vaikuttanut tempauksiini. Tempauksen kanssa on ollut jonkin verran ongelmia ylipäänsä, enkä pystynyt koko Jenkki-reissun aikana nostamaan kauheasti yli 100 kilon, vaikka ennätys on kuitenkin 120 pintaan. Tunsin jo lämmittelyalueella, ettei tempaus mene kovin hyvin. Sitten vaan kaikki peliin -meiningillä suorittamaan. Laji oli hirveä pettymys, mutta se unohdettiin ja alettiin keskittyä seuraavaan lajiin.
Heavy DT meni mielestäni ihan hyvin. Rukoilin, että olisi tullut tupla-DT, mutta ei käynyt tuuri. Onneksi olin treenannut tuollaista tankojumppaa, joten tunsin olevani valmis siihen testiin. Vähän hyydyin loppua kohden, mutta olin ihan tyytyväinen suoritukseen. Ei se mitenkään pilannut kisaani, vaikka painot olivatkin isot.”
Päivä 3: Sprint course 1 & 2, Soccer Chipper, Clean & Jerk ja Triangle Couplet
Soccer Chipperin keskellä.
”En ollut sprintteihin tyytyväinen, aidat eivät menneet niin hyvin kuin olisi pitänyt. Jouduin jalalla kiertämään esteen, ja aikasakko pudotti monta sijaa. Tuolla matkalla sekunti on pitkä aika. En vain osannut hyppiä aitoja riittävän hyvin, joten se laji piti vain unohtaa nopeasti ja keskittyä seuraavaan lajiin.
Soccer Chipperkään ei mennyt niin hyvin kuin olisin olettanut. En ollut ikinä kääntänyt sellaista pigiä. Se oli aika raskas (254 kg), ja sen jälkeen en pystynyt kiipeämään omalla tasollani. Mutta ei siinä, täysillä vedettiin loppuun asti.
Viime vuodesta olin oppinut, että pitää mennä laji kerrallaan. En juurikaan arvuutellut tulevia paljastamattomia lajeja, vaan keskityin sillä hetkellä käsillä olevaan lajiin. Vaikka jotkut lajit menivät huonosti, tiedostin olevani hyvässä kunnossa ja pystyin kasaamaan itseni aina siten, että lähdin voittamaan seuraavaa lajia. Vaikka pettymyksiä tuli, ne eivät vaikuttaneet.
En ottanut paineita myöskään ylimääräisistä tekijöistä. Ei valkoinen johtajan paita tuonut mitään paineita, En keskittynyt stressamaan epäolennaisia hömpötyksiä. Olin päättänyt että keskityn vain normaaliin kisapaineisiin, jotka kuuluvat urheilemiseen, kaiken muun jätin ulkopuolelle.
Kuumassa erässä kilpaileminen sinänsä oli hyvä juttu. Siinä vähän pystyi näkemään, millaisella tasolla muut olivat tehneet suorituksia. Vaikka ei pidä muihin keskittyäkään, on parempi olla kuumassa erässä, koska todennäköistä on, että jos siinä erässä pärjää, on melko varmasti lähellä kärkeä koko lajissa.
Koski Clean And Jerkin ensimmäisessä yrityksessä.
Clean and jerkiin olin ihan tyytyväinen – ei siellä kukaan mitään ennätyksiä tehnyt. Se meinasi olla aika paha hetki minulle henkisesti, sillä sain lämmittelyalueella ylös vain 275 paunaa (124 kg), ja sekin tuntui tosi painavalta. En saanut oikein käsiä suoraksi edes ilman painoja, ja joka paikkaan sattui. Ei ollut fiilistä lähteä työntämään. Aloituspainoksi laitoin 302 paunaa (137 kg), mutta se ei noussutkaan. Yritin pitää sitten pään kylmänä ja keskittyä ottamaan muutaman päänahan ja laittaa pari paunaa enemmän kuin vierustoverit.
Tiesin, ettei tule mitään top10-suorituksia tässä lajissa, mutta suoriuduin olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Piti pitää pää kylmänä ja luottaa, että saan työnnettyä enemmän kuin 302. Vaikka yleisöstä saa paljon energiaa ja kisatilanteessa pystyy yleensä ylittämään itsensä, kyllähän jokainen tuntee omat voimatasonsa. Kun alle oli tehty jo niin paljon töitä, ei pidä lähteä riehumaan tai olemaan liian varma mistään ennätysnostoista, vaan on järkevämpää pelata varman päälle. Sain tulokseksi 307 (139,2), se meni sitten ihan ok.
Päivän päätti kovilla painoilla tehdyt thrusterit (74,8 kg) ja bar muscle upit. Paperilla se on ihan hyvä laji minulle, tykkään bar muscle upeista, mutta ei tuossa vaiheessa kisaa pystynyt enää suoriutumaan niin hyvin kuin harjoituksissa. Tuli myös pieni harmittava feelu, kaaduin perseelleni viimeisissä thrustereissa. Se harmitti hetken, mutta sitten piti keskittyä jo seuraaviin lajeihin. Olin tyytyväinen tulokseen, olin siinä 9:s.
Kisapäivän jälkeen otin yleensä loppuverryttelyn, kylmäkylvyn jos oli tarve ja suoritimme muut välittömät huoltotoimenpiteet. Sitten lähdettiin syömään kunnon ruokaa. Kisapäivinä suoritusten välit olivat niin lyhyitä, ettei niissä ehdi oikeaa ruokaa syömään, vaan jotain nopeaa energiaa, kuten suklaapähkinöitä, banaania, riisikanamössöä, palautus- ja nesteytysjuomia.
Illalla kävimme siis syömässä, teimme tarvittavat huollot ja aika pian tulikin uni perään. Päivät olivat tosi pitkiä.”
4. päivä: Midline Madness, Pedal to the Medal 1 & 2
Jonne Koski Midline Madnessin juoksukierroksella.
”Vaikka nautin joka hetkestä Gamesien aikana, oli kroppa tässä vaiheessa jo tosi kipeä, sattui ihan joka paikkaan. En pystynyt pitämään aamulla edes haarukkaa kunnolla kädessä. Mitä lähemmäs kisojen loppu tuli, sitä enemmän alkoi toivoa, ettei Castro julkaisisi enää lisää lajeja, vaan saisi jo antaa kaikkensa ja se olisi sitten siinä.
Yoke-telineen kanto ja stadionilla portaita pitkin juoksu oli aika peruskonelaji. Se oli raskas ja kova, mutta meni olosuhteisiin nähden ihan ok, vaikka juoksu tuntui vähän takkuiselta – luulen että niin tuntu muistakin.
Finaalissa kumpikaan osuus ei mennyt kauhean hyvin. Peckboard oli siinä vaiheessa kilpailua aika vaikeita, en ollut päässyt harjoittelemaan niillä enkä ollut ikinä kokeillut sellaisia. Ensimmäiseen kiipeilyyn meni aikaa kai kaksi minuuttia, mutta kun älysi oikean tyylin, menivät kaksi seuraavaa yhteensä alle kahteen minuuttiin. En ehtinyt kokeilemaan käsipainotempausta. Se tuntui lämmittelyssä jo pahalta, mutta kai kilpailutilanteessa sen olisi saanut temmattua. Paino oli kyllä aika raju käsipainotempaukseksi (45,3 kg).
Toisessa osiossa oli käsilläseisontapunnerruksia. Se on yksi lempiliikkeistäni, mutta siinä vaiheessa niistä ei tullut yhtään mitään. Pääsin maastavetoihin asti, kuulat painoivat nekin tosi paljon (92 kg per kuula). Vaikka olen tehnyt tosi paljon mavea ja yrittäny vahvistaa vetoja, en päässyt ihan loppuun asti sitä lajia.
Omalta osaltaan finaali oli pettymys, ei mennyt niin hyvin kuin olisin halunnut sen menevän, kun putosin finaalissa vielä vähän alaspäin.
Kokonaisuuteen olen tyytyväinen, en olisi tänä vuonna parempaankaan pystynyt.”
Miten tästä eteenpäin?
”Kehitys on ollut niin hyvää, ettei mitään radikaaleja muutoksia tarvitse tehdä. Vaikka vahvuuksiakin on, ei niistä mikään ole ylivoimaisesti maailman parhaita. Kaikkea täytyy hioa ylöspäin, jos haluaa olla huipulla. Voimatasoja on saatava ylöspäin, mitään muuta kuitenkaan uhraamatta.
Jälkikäteen ajatellen suoriuduin kisoista omaankin tasooni nähden hyvin, paikat olivat tosi kipeänä Gamesien jälkeen. Viime vuonna oli enemmän henkistä taistelua, tänä vuonna taas fyysistä. Mentiin kivun yli ja ohi, annoin mennä niin kovaa kuin pystyin. Niin tosin antoivat kaikki muutkin, en ollut ainoa joka ei saanu käsiä suoraksi.
Kroppa oli tosi puhki kisojen jälkeen. Oli iso helpotus, ettei tarvinnut urheilla enää. Ensimmäinen viikko oli raskas, kaikki rasitus, matkustaminen ja jetlagit tuntuivat. Nyt olen aloittanut kevyen palauttavan treenaamisen, mutta vielä ei ole tavoitteellisen treenin aika. Antaa nälän ja motivaation kasvaa, ja sitten mennään taas täysillä.”
—
Lue myös ennen Gameseja julkaistu laaja henkilöhaastattelu Kosken Voima.
—
Karjalan kovin media 